maanantai 21. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: kaalipata goes Aasia



Nopeiden arkiruokien sarja jatkuu tänään tuunatulla ikiklassikolla: kaalipata goes Aasia. Sekä valmistustapa että mausteet tulevat kaukaa idästä, sillä nopeasti wokissa valmistetussa ruoassa maistuvat inkivääri ja suolaisuutta tuova kalakastike. Ja niin kuin kaikki #arjentaklaaja't, tämäkin ruoka on pöydässä puolessa tunnissa.

Kun aloitin pari viikkoa sitten nopeiden arkiruokien postaussarjan, sain heti paitsi kannustavia tykkäyksiä myös nipun toiveita ruokiin liittyen. Ihan loistavaa! Yksi toivoi paljon vegeruokia, toinen jauheliharuokia, kolmas maidottomia ruokia. Myös gluteenittomuus, broileriruoat, keitot ja perinteisten ruokien uudet maut saivat kannatusta. Aivan kaikkia yllä mainittuja toiveita aasialainen kaalipata ei täytä, mutta tämä tuunattu perinneruoka on maidoton, gluteeniton (kun käytät gluteenitonta soijaa) ja tehty monen perheen arjen pelastajasta – tai kirouksesta – jauhelihasta.

Vegeversion ruoasta saa vaihtamalla jauhelihan Härkikseen tai soijarouheeseen. Härkis sopii pataan siltään, rapeuta sitä kuumalla pannulla hetki – aivan kuin ruskistaisit jauhelihaa. Soijarouheelle täytyy sen sijaan tehdä vähän temppuja, jotta siitä tulee hyvä. Tämä on tärkein muistaa: Soijarouhetta käytettäessä on hyvä olla reilukätinen mausteiden kanssa, muuten ruoka ei maistu juuri pahvia paremmalle. Laita pannulle öljy, sipulisilput, inkivääri ja rouhe, sekoita ja lisää soija (sekä kalakastike, jos käytät sitä) ja neljä desiä kasvislientä. Voit myös lisätä mausteita oman maun mukaan. Kun neste on imeytynyt soijarouheeseen, lisää kaali. Sekoita ja maista, kaipaako ruoka lisää mausteita. Noin 2 dl soijarouhetta vastaa 400 grammaa jauhelihaa.

Alla kuitenkin resepti lihaisaan versioon. Voit käyttää ruoassa mitä tahansa jauhelihaa. Lampaanlihakin tykkää itämaisista mausteista. Kaksi edellistä arjentaklaajaa löydät täältä:




Resepti

 

 

 

Nopea jauheliha-kaaliwokki

4 annosta


1 keskikokoinen kaali (noin 500 g)
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2–3 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 rkl soijaa
2 rkl kalakastiketta (voit korvata myös soijalla)
(hieman chilikastiketta)

tarjoiluun
limetinlohkoja
tuoretta korianteria


Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Hienonna kuorittu valkosipuli, inkivääri ja sipuli. 

Kuumenna wokissa öljy. Lisää ja ruskista jauheliha. Lisää kaali ja sipulit. Wokkaa kuumalla pannulla pari minuuttia. Lisää inkivääri ja mausteet. Sekoita ja wokkaa vielä pari minuuttia. Maista ja säädä makua tarvittaessa. Tarjoa limetinlohkojen ja tuoreen korianterin kanssa.

_____


Näitä kaalireseptejä suosittelen:



lauantai 19. elokuuta 2017

Mustikkapaistos eli mustikkamukava



Metsien sininen superfood, mustikka, on sellainen suut värjäävä aarre, jota ei toista maailmasta löydy. Varvut ovat kauniita vuoden ympäri – rakastan niiden hienoja muotoja ilman lehtiäkin –, marjoja tulee paljon liki joka vuosi ja marjojen maku on upea myös paistettuna. Ja kaiken lisäksi marjoja on suhteellisen helppo kerätä, sillä maasto on usein mukavaa kulkea. Me tosin olemme olleet niin onnekkaita, että viime vuosina vanhempani, himopoimijat, ovat tuoneet meille marjat valmiiksi poimittuina pihaan saakka. Tänä vuonna suunnitelmissa on kyllä lähteä mukaan metsäretkelle. Viime viikonlopun lakkareissu taas muistutti minua hullusta metsärakkaudestani. Metsät, vuoret ja järvet, oijoi.

Mustikkapaistos eli mustikkahyve on hieno osoitus paistetun marjan makeudesta. Uunissa rapean kaurakannen alla muhivat mustikat ovat ihan superihania. Noin puolessa tunnissa valmistuva paistos on sitä paitsi todella helppo tehdä: mustikat vuokaan, kauramuru kattilassa sekaisin ja mustikoiden päälle ja koko komeus uuniin. Valmisteluun menee aikaa viitisen minuuttia, ja herkku on valmiina jo puolen tunnin kuluttua. Ei ihme, että Nakit ja mutsi -poppoossa paistosta kutsutaan nimellä mustikkamukava. Miten mahtava nimi! Onhan se nyt ihan mielettömän mukavaa istua pöydän ympärille syömään tällaista herkkua. 

Reseptiin tein hienoisia muutoksia, sillä pidän siitä, että mustikkaa on rapeaa murua enemmän – tuplasin siis mustikoiden määrän. Muutoin resepti mukailee Päivin reseptiä.





Resepti





Mustikkapaistos eli mustikkahyve eli mustikkamukava

noin kuudelle


1 litra mustikoita
1–2 rkl perunajauhoja (jos käytät pakastemustikoita)
5 dl kaurahiutaleita
175 g voita
1 1/2 dl intiaanisokeria
(1 tl vaniljasokeria ja/tai 1/2 tl kardemummaa)

lisäksi
vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Kaada mustikat voideltuun uunivuokaan. Sekoita perunajauhot mustikoiden joukkoon.

Sulata voi kattilassa. Lisää sokeri ja kaurahiutaleet sekä halutessasi vaniljasokeri ja/tai kardemumma. Levitä seos mustikoiden päälle.

Paista noin 25–30 minuuttia eli kunnes kauramuru on saanut kauniin värin ja hyvän rapeuden. Tarjoa mustikkapaistos vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

_____




tiistai 15. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: 10 minuutin tomaattikeitto



Tämän viikon arjen taklaaja on kulkenut mukanani pari vuosikymmentä. Mausteet ovat vaihtuneet, joskus jopa puuttuneet, mutta paseeratusta tomaatista tehty pikakeitto on kuulunut arjen pelastajiini pitkään.

Nyt käytetyn garam masala -mausteseoksen sijaan keiton voi maustaa melkein millä tahansa mausteyhdistelmällä. Mausteita kannattaa käyttää reilusti, sillä niillä ei ole nyt aikaa tekeytyä – 10 minuutin tomaattikeitto keitetään juuri silloin, kun aikaa on vain se seitsemän minuuttia. Lisää ruokaisuutta keittoon tuovat pannulla paahdetut kikherneet, mausteisia nekin. Myös raejuusto toimii keitossa hyvänä proteiinilisänä, erityisesti silloin kun voimakkaita mausteita hujahtaa keittoon ihan vähän liikaa. Jos kaapissa on avonainen kerma tai pieni purkki kookosmaitoa, voi ne vallan hyvin kaataa keiton sekaan.

Tomaattikeittoa maistaessa kannattaa pitää huolta makeuden, hapon ja suolaisuuden tasapainosta. Paseerattu tomaatti antaa usein itsessään riittävästi happoa, jota pienellä määrällä makeutusta taitetaan. Tällaisissa pikakeitoissa hunaja- tai sokerilisä on erityisen tarpeen – minä tosin lisään tomaattiruokiin aina ripauksen makeutusta. Reseptissä olevat makeuden ja suolaisuuden määrät ovat suuntaa-antavia, mutta kyllä se oma suu kertoo parhaiten, milloin maut ovat kohdallaan.

Joku ehkä ajattelee, että eihän tämä ole mikään oikea tomaattikeitto. Niin, olisi ihan tosi epäreilua verrata 10 minuutin tomaattikeittoa paahdetuista tuoreista tomaateista tehtävään keittoon. Eiväthän ne paini edes samaa sarjaa. Molemmat ovat omissa luokissaan aivan killerikeittoja, molemmille tomaattikeitoille on paikkansa ja aikansa. Tämä arjen taklaaja pääsee kattilaan silloin, kun sitä aikaa ei ole.





Resepti

 

 

 

10 minuutin tomaattikeitto paahdetuilla kikherneillä

neljä annosta


keitto
2 x 500 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä (huuhtele vedellä tomaattipurkit)
noin 2 tl garam masala -mausteseosta
pari tippaa chilikastiketta
2–3 tl hunajaa tai sokeria
noin 1 tl suolaa
(hieman kermaa tai kookoskermaa)

paahdetut kikherneet
1 prk kikherneitä (noin 2 dl)
loraus öljyä
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
hieman suolaa


Kaada paseerattu tomaatti kattilaan. Huuhtele purkit tilkalla vettä ja kaada vesi kattilaan. Laita kattilaan myös mausteet ja keitä hiljalleen 5–10 minuuttia.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kaada ne kuivalle pannulle ja kuivattele hetki keskilämmöllä. Nosta hieman lämpöä. Lisää öljy, sekoita, ja lisää mausteet ja sekoita uudelleen. Anna kikherneiden maustua ja paahtua. Heiluttele pannua välillä.

Tarjoa keitto kikherneiden kanssa. Kikherneiden sijasta tai niiden lisäksi keiton kanssa sopii raejuusto.

_____


Edelleen paseerattua tomaattia kaapissa? Tässä muutama käyttövinkki:

Pata porisee: Peppi Pitkätossun voimavuoka
Andalusian auringossa: Intialaiset linssipyörykät tomaatti-kookoskastikkeessa
Kaikki äitini reseptit: Risotto caprese 




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti



Elokuussa keittiössä on käyty kuumana. Uunissa on paahtunut vuorotellen kukkakaali-kikhernesalaatti ja perunanachot. Ja minä olen pyyhkinyt hikeä ruokaa odotellessa. Paahtukaa jo!

Kukkakaali-kikhernesalaatin idean sain vastikään ilmestyneestä Vege-lehdestä, jossa kerrottiin kyseessä olevan Gwyneth Paltrow'n resepti. Mutta enhän minä malttanut olla sitä vähän muokkaamatta, vaikka alkuperäisreseptikin vaikutta mainiolta. 

Lisäsin alkuperäisreseptiin fetaa, jonka paahdoin kukkakaalin ja kikherneiden tapaan uunissa. Täydellistä. Sehän nyt on ennenkin todettu, että paahtaminen tekee liki kaikille raaka-aineille pelkkää hyvää. Myös kastike sai hieman uutta muotoilua, sellaisia sopivasti pyöristäviä ja hieman oikaisevia siveltimenvetoja, jotka saivat kastikkeen ja sitä myötä salaatin maistumaan minun suuhun sopivammalta. Kukkakaali-kikhernesalaatti on riittävän ruokaisa vaikka vihersalaatin kanssa tarjottavana lounaana, mutta se sopii hyvin noutopöytään, pikinikille tai vaikka lihan kaveriksi illallisella.

Salaattia on syöty jo ainakin neljä kertaa, ja joka kerta vastaanotto on ollut yhtä ihastunutta. Maultaan varsin vahva ruoka on kuitenkin niin tasapainoinen, että usein lempeämpiä makuja suosiva isänikin kehui salaattia moneen otteeseen. Myös oululaiset ruokahörbelöt eli -bloggaajat tykkäsivät salaatista, kun vein sitä muutama viikko sitten piknikille.








Resepti

 

 

 

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti fetajuustolla

4–6 annosta


1 keskikokoinen kukkakaali
2 prk (noin 4 dl) keitettyjä kikherneitä
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
noin 1/2 tl suolaa
(3/4 tl jeeraa eli juustokuminaa)
1 pkt (150–200 g) fetajuustoa 

kastike
3 rkl Dijon täysjyväsinappia
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
2–3 tl hunajaa tai sokeria
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna

lisäksi
lehtipersiljaa koristeeksi 


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa kukkakaali noin puolen sentin viipaleiksi ja jaa viipaleet suuhun sopiviksi paloiksi. Huuhtele ja valuta kikherneet. Laita kukkakaalit ja kikherneet leivinpaperin päälle pellille, lisää öljy ja suola (ja halutessasi jeera) ja sekoita käsin, jotta kaikki kukkakaalipalat ja kikherneet saavat osansa. 

Paahda noin 15 minuuttia, kääntele kukkakaaleja hieman, lisää pellille lohkottu feta ja jatka paahtamista vielä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Murenna hieman fetaa ja sekoita.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Viimeistele lehtipersiljalla.

_____



Glorian ruoka&viini -lehden ja Soppa 365 -sivuston tekijöiden Vege-lehden sain näytenumerona. Kiitos!





tiistai 8. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: linssikeitto



Kas näin, arki on astunut taas sisään taloon. Se tuli vähän pyytämättä ja takaovesta, mutta tänne se tuntui jäävän. Tarvitaan arjen taklaajia. Sellaisia takuuvarmoja ruokia, jotka ovat pöydässä puolessa tunnissa, syntyvät lähikaupan aineksista eivätkä vaadi paljoa ajatustyötä. Kuulostaako hyvältä?




Niin arvelinkin. Itse asiassa päätin, että otsikolla nopea arkiruoka tulee Kokkipottilaan resepti joka viikko. Aika hurjaa. Jouluun mennessä kasassa olisi parikymmentä arkiruokareseptiä, joita voi varioida, tehdä toistuvasti tai heittää ensimmäisen kerran jälkeen jo siihen arkistoon, johon ei ole paluuta. Kaksikymmentä reseptiä on neljän viikon arki-iltojen ruokahyrrä, jos niin haluaa. Luvassa on helppoja keittoja, pastoja, wokkeja ja uuniruokia.


Ja koska interweppi on täynnä jo aiemmin julkaisuja loistavia reseptejä, ajattelin linkittää aina muutaman kiinnostavan reseptin sekä omasta arkistosta että muiden reseptiaarteista, jossa käytetään samaa pääraaka-ainetta kuin senviikkoisessa arjen taklaajassa. Eli jos ostat tätä linssikeittoa varten paketillisen punaisia linssejä, voit hyödyntää loput linssit jossain toisessa linssiruoassa. Näin puolikkaan raaka-ainepaketit eivät jää kaappiin pyörimään, eikä silloin synny myöskään hävikkiä. Lisää linssireseptejä löydät listattuna tämän jutun lopusta.


Tägään tähän postaussarjaan kuuluvat reseptit aina tunnisteilla #arkiruoka ja #arjentaklaaja sekä blogissa että somessa, joten löydät reseptit helposti vaikka Facebookista kaupan hyllyjen välissä. Ensi viikollakin luvassa on keitto. Keitto, jonka tekemiseen ei mene kuin kymmenen minuuttia.




Resepti

 

 

 

Linssi-kookoskeitto

3–4 annosta


1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
2 1/2 dl kuivattuja punaisia linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
noin 1 rkl punaista currytahnaa (esim. Santa Maria)
2 1/2 dl kookoskermaa
hieman limetin tai sitruunan mehua

päälle
seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä
(tuoretta korianteria)


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, huuhdellut linssit, kasvisliemi ja currytahna. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia. Lisää kookoskerma ja keitä vielä viisi minuuttia. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää hieman hapokkuutta sitrusmehulla.

Tarjoa keiton päällä seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä sekä halutessasi tuoretta korianteria.

_____


Punaisista linsseistä syntyy helposti vaikka mitä. Ainakin näihin resepteihin kannattaa ainakin tutustua:


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Unelmien keittiö, Made By Finland




Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Eivät sanonnat tyhjästä tule – keittiössä vietetään aina parhaat bileet, tehdään onnellisuustaikoja, jota ruoaksi myös kutsutaan, ja laitetaan maailma raiteilleen lasillisen tai teekupin ääressä. Minulle keittiö on aina ollut enemmän kuin hella ja tiskikone. Se on paikka, jossa haluan viihtyä, elää arkea ja juhlaa, sotkea käteni kotimaisilla multapotuilla työpäivän päätteeksi. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.




Meidän keittiö on hieman toistakymmentä vuotta vanha. Kaukaa katsottuna kaikki näyttää hyvältä, sellaiselta unelmien keittiöltä, jos siis joku on jaksanut siivota pois arjen ja luovuuspuuskien mukanaan tuomat sotkut. Lähempää tarkastelua keittiö ei enää kestä. Kohtuuttoman nopeasti oviin tuli kolhuja ja rispaantumia ja laatikkeriveihin ja oven saranoihin notkahduksia. Ihan toimiva keittiö on edelleen, kun sulkee silmänsä niissä kriittisissä kohdissa ja tietää, miten juuri se tietty kippiovi tarvitsee voimaa, tai kuinka kulmakaappia avatessa käsi kannattaa laittaa sopivaan kulmaan. Tietenkin yli kymmenen vuoden kovan käytön jäljet näkyvät keittiössä väistämättä, se on selvää, mutta menemättä sen syvemmälle yksityiskohtiin, tiedän, että seuraava keittiö on kotimainen. Seuraava keittiö on Made by Finland.




Pääsin tutustumaan Kalajoelta, täältä Pohjois-Pohjanmaalta koko Suomen tietoisuuteen ponnistaneeseen Topi-keittiöiden tarinaan tämän Suomalaisen Työn Liiton kampanjan puitteissa. Eniten vaikutuin aamiaiskaapista tarinasta, jolla vahva suomalainen yritys on rakennettu. Toivo Ojala perusti Kalajoelle, siihen hiekkasärkkien lähelle, pikkuruisen puusepänverstaan vuonna 1939, ja samalla kylällä Topi-keittiöiden pääkonttori ja modernit tuotantotilat edelleen sijaitsevat. Yhden miehen pajasta noin 150 henkilöä työllistäväksi kiintokalusteosaajaksi pääsee vain yhtä tietä: Tekemällä työtä periksiantamattomasti ja sisukkaasti. Tekemällä työtä rohkeasti eteenpäin katsoen mutta perinteitä kunnioittaen.

Samalla kaavalla, suomalaisella työllä, on rakennettu itsenäisen Suomen menestytarinan ensimmäiset sata vuotta. Työ on luonut hyvinvointia ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Olkoon kyse isoista keittiön kokoisista hankinnoista tai pienistä arjen valinnoista, alkuperällä on valtavasti vaikutusta. Se, että tuote tai palvelu suunnitellaan ja/tai tehdään Suomessa seuraavatkin sata vuotta, tuo ja luo meille kaikille tulevaisuudessakin hyvinvointia.




Topi-keittiöiden kaltaisten suomalaisten menestystarinoiden äärellä tulee hyvä ja luottavainen olo. Pitkät ja vahvat juuret kantavat, ja perheyritykselle työtä tekevät ihmiset tekevät taatusti laadukasta työtä. He ovat ylpeitä osaamisestaan ja tuotteistaan, he ovat ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja laadusta. Ja se tunne tarttuu.

Kävin tutustumassa Topi-keittiöiden kiintokalusteisiin Oulun liikkeessä (postauksen kuvat on otettu siellä), joka on yksi kahdestakymmenestä Topi-myymälästä. Jokaista liikettä luotsaa yrittäjä, tässä tapauksessa yrittäjäperhe, joka suunnittelee keittiöt ja muut kiintokalustetilat toimiviksi ja käytännöllisiksi ja visuaalisesti asiakkaalle sopiviksi tiloiksi. Sellaisiksi tiloiksi, joissa niitä arjen ihmeitä tehdään. Tiloiksi, joissa ne parhaat bileet pidetään. Paitsi että pidän itsekin yrittäjänä liikkeiden yrittäjävetoisuudesta, tykästyin myös kotoisuuteen, joka liikkeessä oli. He kutsuivat itseään topilaisiksi. He kuuluvat topilaisten perheeseen, jossa viihdytään ja tehdään työtä täydellä sykkeellä. Eikä sellaista tapaa tehdä työtä voi olla huomaamatta.




Koska keittiön uusiminen on meilläkin aika pian ajankohtaista, kysyin topilaisilta tämän hetken keittiötrendeistä. Valkoisten ja mustien keittiöiden valtakausien jälkeen maanläheiset värit ja rouheisuus tekevät vahvasti tuloaan. Puun, beigen ja muiden pehmeiden sävyjen maailma näkyy sekä ovissa että tasoissa. Sileiden työtason sijaan nyt valitaan aiempaa useammin vähän rosoista ja elävää pöytäpintaa. Vetimettömyys on trendinä menossa ohi ja upeat vetimet näkyvät jälleen ovissa ja laatikoissa. Myös kivitasot ovat taas nousussa – ne taitavat kertoa taloudenkin noususta.

Yksittäisenä nykykeittiön ihanuutena on aamiaiskaappi, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Tuollainen. Minulle. Heti. Postauksen toisessa ja kolmannessa kuvassa on aamiaiskaappi, joka siis kätkee sisäänsä kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, aamiaisastiat ja ruokatarvikkeet. Kaikki mikä kätkee ovien taakse edes osan siitä keittiötarvikearsenaalista, jotka pöytätasoilla ovat, on pala unelmaa.




Minun unelmien keittiössä on valkoiset kaapit ja laatikostot. Ilme on selkeä ja raikas mutta kotoisa. Pöytätaso vielä vähän mietityttää. Aamiaiskaappi ei sen sijaan mietitytä ollenkaan, sellaisen haluan. Ja yksi asia on varma: Unelmien keittiö on Made by Finland.








perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän ihanin drinkki: mansikkaa, seljankukkaa & giniä



Kesäisin tuhlaan surutta marjoihin – voisin elää mansikoilla ja vadelmilla. On päiviä, jolloin kaikki ruoissa ja juomissa on mansikkaa tai vadelmaa. Tai molempia. Sitä paitsi kulhollinen marjoja on täydellinen lounas tai välipala!


Marjojen ohella suosikkimakuihini kuuluu seljankukka, tuo ihana kukkaisa mustaselja, jota yleensä nautitaan mehuna – ainakin täällä pohjoisessa, missä mustaselja ei tykkää kasvaa. Seljankukkamehua meillä on aina kaapissa, sillä se sopii hämmentävän monenlaisiin kokkailuihin. Olen käyttänyt sitä juomissa aiemminkin, esimerkiksi raparperi-seljankukkamimosassa. Myös hilloon olen seljankukkaa yhdistänyt raparperin pariksi. Seljankukkamehulla maustettu mascarpone antoi upean maun raparperikakulle. Vastikään tein taas ihanaa seljankukkatartallettia, johon tuoreet kotimaiset vadelmat – mikänottei mansikatkin – sopivat todella hyvin. Ja toimii kukkaisa maku tahnanakin paahdetun valkosuklaan kanssa keksin välissä.


Mansikkaa ja seljankukkaa sisältävän drinkin näin Sauvajyväsen blogissa, ja yhdistelmä innosti minua heti. Tein juoman hieman eri tavalla mutta samoja ainesosia käyttäen. Ginillä terästetty, tuoreista mansikoista ja seljankukkamehusta sekoitettu juoma kiilasi heti suosikkidrinkkien joukkoon. Mansikkainen juoma on raikas, ja seljankukka tuo juomaan vain häivähdyksen veikeää kukkaisuutta. Kyrö Napue -gini sopii terästykseksi todella hyvin.

Tykkään, että drinkeissä alkoholin maku ei puske voimakkaasti läpi. Siksi käytän ehkä moniin resepteihin verrattuna aika vähän terästystä. Voit siis halutessasi lisätä hieman ginin määrää. Mansikoiden makeus taas vaikuttaa sopivaan seljankukkamehun määrään. Reseptissä oleva puoli desiä on hyvä lähtökohta sopivan makealle drinkille. 


Hyvää viikonloppua!




Resepti

 

 

 

 

Mansikka-seljankukkajuoma

2–3 annosta


5 dl mansikoita (tai 3 dl mansikka
1/2 dl seljankukkamehua (tiiviste)
noin 4 cl Kyrö Napue -giniä
jäitä
(tarvittaessa tilkka vettä juoman ohentamiseen)
minttua koristeeksi


Soseuta mansikat. Lisää seljankukkamehu ja gini (voit halutessasi lisätä 2–4 cl ginin määrää). Ohenna tarvittaessa tilkalla kylmää vettä. Sekoita ja jaa laseihin. Lisää jäitä, sekoita ja koristele mintunoksilla.

_____





maanantai 31. heinäkuuta 2017

Keittiötarhan topit ja flopit



Olen kasvattanut pihan perällä syötävää toistakymmentä vuotta, mutta joka vuosi olen silti yhtä ihmeissäni. Ihmeissäni kasvusta, ihmeissäni kasvamattomuudesta. Olen myös joka vuosi yhä enemmän kiitollinen toreilla ja kaupoissa myytävien kasvisten viljelijöille, sillä itsestäänselvää lehtikaalin, porkkanan tai tillin kasvaminen ei todellakaan ole.





Keittiötarha elää elämää, johon voin selvästikin vain osin vaikuttaa. Sen olen jo oppinut. Se mikä viime vuonna villiintyi, on tänä vuonna hädin tuskin itänyt. Ja se mitä en edes kylvänyt tänä vuonna, kasvaa kaikkein villeimmin.




Porkkanat ovat kasvaneet joka vuosi helposti ja vaivatta. Mitä nyt välillä pientä harvennusta on tarvinnut tehdä. Tänä vuonna vasta kolmas porkkanakylvö ylipäätään päätti itää. Jos syksy on leuto, saatetaan porkkanoita saada jo jouluksi! Talvivalkosipulit, jotka ovat olleet takuuvarmoja joka vuosi, päättivät myös olla nousematta muutamia varsia lukuun ottamatta. Pinaatti on sen sijaan kasvanut villinä – se kaiketi pitää viileämmästä kesästä. Kaikkein vahvinta kasvu on ollut laatikossa, johon en kylvänyt pinaattia tänä vuonna lainkaan. Muistelen, että pinaatti olisi tehnyt ennenkin taikatemppuja: Se ilmestyi itsestään hoodeille, joissa se kasvoi kaksi kautta sitten.

Tomaatit alkoivat kypsyä, heti kun kun muistin latvoa varret. Myös kurkku on vihdoin hoksannut, että kukkiminen ja kurkun tekeminen on kivaa puuhaa. Avomaankurkkuja on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneessa viini tekee lehtien lisäksi myös mukavanoloisesti rypäleitä, ja basilika on viihtynyt kasvihuoneessa mainiosti. Ulos en ole uskaltanut basilikapurkkeja siirtää lainkaan.


 


Suurinta riemua on tänä kasvukautena tuottaneet lehti- ja mustakaalit. Tai kaalithan ovat tuottaneet iloa ennenkin, mutta tänä vuonna kaaleissa ei ole ollut – uskallankohan sanoa tätä edes ääneen – yhtään öttiäistä. Lehdet ovat olleet puhtaita ja reiättömiä. H ä m m e n t ä v ä ä.  En jaksanut viritellä keväällä kaalien päälle edes harsoa, kun ajattelin perhosten ja toukkien löytävän tiensä joka tapauksessa herkkuapajille. Vaan ei. Ei yhtään toukkaa tai muuta reikäkonetta. En meinaa uskoa tätä edes todeksi. 


 

 _____



torstai 27. heinäkuuta 2017

Mansikka-jogurttijäätelöt



Syvin syke mansikka-jogurttijäätelöiden tulee paahdetuista mansikoista. Kun mansikoita paahtaa uunissa, ne karamellisoituvat ja saavat syviä makusävyjä. Mansikat parhaat aromit tiivistyvät, ja samalla mansikoista haihtuu vettä, jolloin mehujäistä ei tule niin hileisiä. Paahtaminen parantaa siis sekä makua että rakennetta.

Taitaa olla niin, että paahtaminen tekee hyvää kaikelle ruoalle. Tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat huikean hyviä, ja vasta maasta, puusta tai puskasta poimittuina aina parhaimmillaan, tietenkin. Mutta paahtamalla saavat ne melkein siivet alleen. Ajatelkaapa vaikka uuniomenahilloa, paahdettua brokkoliinisalaattia, uunista lisämakua saanutta tomaattikeittoa tai paahdettuja ruusukaaleja karamellisoidulla sipulilla. Ja hei, ne koukuttavat hyvät paahdetut perunanachot! Kaikki tyrmäävän hyviä.




Olen suunnitellut tekeväni jogurttisia jätskejä koko kesän. Kesäkuun lopussa Hannan soppa -blogin taituri, ihana Hanna teki mansikka-raparperimehujäitä ja aloitti kesän kunniaksi mehujäähaasteen (#mehujäähaaste) Popsicle Weekin innoittamana. Hanna on tehnyt myös kiivi-chiajätskejä – testiin menee.

Ajattelin, että osallistun haasteeseen h e t i.  Ja kas näin, melkein heti, vain kuukauden viiveellä ja heinäkuun viimeisinä päivinä olenkin mukana haasteessa. Kun olin saanut jätskipuikot pakastimeen, huomasin tehneeni melko samantapaisia jäätelöitä kuin Hannan haastejätskit. Ilmeisesti idea oli jäänyt muhimaan alitajuntaan. Tosin nämä jäätelöt eivät ole Hannan jäätelöiden tapaan vegaanisia, vaan mansikan parina on hunajalla maustettua turkkilaista jogurttia.







Resepti

 

 



Mansikka-jogurttijäätelöt

noin 8 kpl

1 litra tuoreita mansikoita
(1–2 rkl balsamicoa)
2 dl turkkilaista jogurttia
noin 1 dl sokeria tai hunajaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista mansikoista kannat ja laita ne leivinpaperin päälle uunivuokaan. Pirskottele päälle halutessasi balsamicoa. Paahda mansikoita 15–20 minuuttia eli kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä. Jäähdytä.

Soseuta mansikat ja makeuta sose hunajalla tai sokerilla. Makeuta myös jogurtti. Muista, että pakkanen "syö" osan makeudesta, joten seokset saavat olla selvästi makeita.

Kaada mansikkasosetta ja jogurttia vuorotellen jäätelömuotteihin. Sekoita hieman lusikalla, jotta jäätelöihin muodostuu kauniita kuvioita. Pakasta vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

_____




keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Puistolan soppa- ja salaattilounas – ruokaa Oulun kauneimmassa talossa



Hyvä lounas on riittävän tuhti kantaakseen iltaruokaan saakka mutta sopivan kevyt, ettei iltapäivällä tarvitse ravistella itseään hereille. Juuri sellaisen hyvän lounaan saa Oulun kauneimmasta talosta, ravintola Puistolasta.




Silloin kun arkena ehdin kaupunkiin lounaalle, kuuluu Puistola – nykyisin erityisesti kahvilan puoli – siihen kattaukseen lounaspaikkoja, joihin usein suuntaan. Kahvilan puolella tarjottava soppalounas runsailla salaateilla seisovasta pöydästä on täydentänyt Puistolan lounastarjontaa viime syksystä saakka, mikä on tuonut kivan lisän myös koko Oulun ydinkeskustan lounaskattaukseen. Ravintolan puolen pöytiin tarjottavat, päivittäin vaihtuvat lautasannokset (salaatti, pasta, kotilounas & hemmottelulounas) saa tilattua ravintolan lisäksi myös kahvilan puolelta, jos lounaslista houkuttaa soppaa enemmän.

Olen syönyt Puistolan soppa- ja salaattilounaan yli kymmenen kertaa, ja joka kerta olen ollut tyytyväinen – tai olemme olleet tyytyväisiä. Usein nimittäin saan lounasseuraksi jonkun keskustassa töissä olevan ystäväni. Uuden vuoden lupaukseni siis pitää! Pari kertaa kesän aikana lounaan on tarennut syödä patiolla, johon paistaa juuri lounaan aikaan aurinko.

Kevään ja kesän aikana olenkin syönyt lounaita ilahduttavan paljon hyvässä seurassa. Se on kaltaiselleni yksin töitä tekevälle, ja siten kahvinsa ja lounaansa harmittavan usein yksin koneen ääressä nauttivalle, iso ilo. Puistolan kahvila kuuluu tosin niihin paikkoihin, joissa on kiva käydä lounaalla, aamupalalla tai kahvilla yksinkin. Miljöö on viihtyisä ja rento, luettavana on esimerkiksi Viinilehtiä ja lattia sykähdyttävän hurmaava. Aika usein teen myös kahvilassa hetken töitä.




Soppa- ja salaattilounaaseen (10,30 €) kuuluu päivittäin vaihtuva kasviskeitto ja kolmea salaattia. Lounaaseen kuuluu myös ravintolan omassa leipomossa leivottua leipää levitteineen, vastajauhetuista tuorepaahtopavuista valmistettua kahvia sekä pieni jälkkäri. Jälkkäriksi tosin myös pistaasipulla tai pallo paikan päällä tehtyä jäätelöä on erinomainen vaihtoehto, öhöm.

Kaltaiseni hummushimoinen tykkää, että leivän päälle tai salaatin kylkeen on aina tarjolla hummusta tai jotain muuta tahnaa sekä useammanlaisia siemeniä tai pähkinöitä sekä krutonkeja. Usein keiton päälle on vielä tarjolla jotain ripoteltavaa, tällä kertaa syreeninkukkia. Myös salaatinkastikkeista tykkään. Suosikkini on ihana pinkki punasipuli-vinaigrette – kasteikesopii muuten mainiosti talon vaalenpunaiseen sävyyn.

Lounaalla tarjolla olevaa kivijalkaleipomon päivän leipää, voi ostaa kahvilasta mukaan. Tiistaisin tarjolla on levain-leipää, torstaisin suosikkiani eli ikivanhaan juureen leivottua ruisleipää ja perjantaisin appelsiini-sahramileipää. Maanantain ja keskiviikon leivät vaihtelevat, jos oikein ymmärsin.




Syysarjen koittaessa aion jatkaa uuden vuoden lupaukseni loistavaa linjaa: aion syödä syksylläkin lounaita vähemmän yksin. Ystävät, teitä on varoitettu!

_____


Ravintola - ja kahvila Puistola
Pakkahuoneenkatu 15, Oulu



Ravintola Puistola tarjosi kuvauspäivän lounaan, kiitos!



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pinaatti-kikhernesalaatti



Minulta kysytään monesti, mistä ammennan inspiraatiota resepteihini. Yhdellä sanalla vastausta on mahdoton antaa. Välillä ideat tulevat kai tuulen tuomina, joskus varastettuina tai lainattuina ja joskus puserrettuina pakon edessä.

Kaikkein useimmin ideat tulevat raaka-aineista. Torilla tai vihannesosastolla tomaatit, porkkananippu tai munakoisot näyttävät niin täydellisiltä, ettei niitä voi ohittaa, vaikka suunnitelmissa olisi ollut jotain aivan muuta. Ja sitten ihmetellään, mitä kassiin päätyneistä raaka-aineista saisikaan aikaan. Viime viikolla villiintynyt pinaatti päätti päivän lounassuunnan, vaikka olin suunnitellut (taas) hakevani sushia lähikaupasta. Kaapissa ei paljon muita raaka-aineita reissuviikon jäljiltä ollutkaan, mutta onneksi joku varastoi kikherneitä hummushimoissaan aina vähän reilummin.

Pinaatti-kikhernesalaatista tuli todella hyvää. Se on simppeliä mutta maukasta, kaikessa vihreydessään kesäisen kaunistakin.






Resepti

 





Pinaatti-kikhernesalaatti

kahdelle lounaaksi, lisäkkeeksi useammalle


100 g tuoretta pinaattia
noin 4 dl kikherneitä (säilyke)
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa
rouhaisu mustapippuria
kevätsipulia ohuina renkaina tai ruohosipulisilppua


Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Leikkaa pinaatti veitsellä silpuksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Huuhtele ja valuta kikherneet. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään 20 minuuttia.

Viimeistele keväsipulilla tai ruohosipulisilpulla. Tarjoile lounaana tai lisäkkeenä.

_____




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Savonlinna – täyden kympin kesäkaupunki



Suomalaisessa järvimaisemassa on jotain maagista. Se saa samaan aikaan mielen rauhoittumaan ja ajatukset kirmaamaan. Järven rannalla sijaitsevat kaupungit tuntuvat aina kotoisilta – järvi tekee ehkä yhtä lailla hyvää kaupungille kuin ihmisellekin. Viime viikolla nautin järvimaisemista Saimaan rannalla, Savonlinnassa. Viihdyin kaupungissa mainiosti: söin hyvää ruokaa, nautin oopperasta, söin paljon mansikoita ja hengitin järvimaisemaa.




Savonlinna ruokakaupunkina


Ruokakaupunkina kesäinen Savonlinna on pikkukaupungiksi yllättävän monipuolinen. Osa keskustan ja lähiseudun ravintoloista on auki vain kesäisin kuin kesäkaupungissa konsanaan. Talvella tienoo on taatusti tunnelmaltaan aivan toisenlainen. Poimin alueen ravintola- ja kahvilatarjonnasta muutaman mielenkiintoisen paikan, joihin ehdottomasti kannattaa tutustua.




Koko Savonlinnan keskusta kiertyy Saimaan rannalla olevan torin ympärille, jota kaupungissa kulkeva ei voi ohittaa. Torilla on useita lörtsyjä tarjoavia kahviloita, joskaan parhaaksi lörtsyksi kehuttua Laurikaisen lörtsyä ei torilta kaiketi saa. Mutta parhaat muikut torilta kuulema saa – lounasaikaan kauniina kesäpäivänä muikkujen syöjiä oli jonoksi asti. Toritunnelmassa on aina jotain upeaa!

Kesäistä tunnelmaa on myös aivan keskustan tuntumassa, kahden sillan takana olevassa kauniissa Sulosaaressa sijaitsevassa Lettukahvila Kalliolinnassa. Ihanan kotoisa ja viehättävä kahvila tarjoaa rapeareunaisia lettuja suolaisilla ja makeilla täytteillä (myös gluteenittomana ja vegaanisena). Suolainen lettu alkuruoaksi ja makea versio jälkiruoaksi on vahva suositukseni. Ydinkeskustan kahviloista kannattaa tutustua ainakin Café Alegriaan. Myös Kahvila Alku on mukava paikka istahtaa teelle tai kuohuvalle.

Lähellä Alegriaa sijaitsee Panimoravintola Huvila, joka on mainio ruokapaikka. Huvilan pihalla järjestettävä Panimoklubin esiintyjäkaarti kannattaa kulttuurinnälkäisten katsastaa oopperajuhlien ohella.




Älä missaa näitä: Punkaharju ja Rantakivi


Savonlinnasta kannattaa ehdottomasti tehdä päiväretki Punkaharjulle. Helpoiten noin 30 kilometrin päässä oleviin kansallismaisemiin pääsee autolla, mutta myös sisävesilaiva vie perille – ja tuo takaisin kaupunkiin.

Maisemien lisäksi aikaa kannattaa varata Hotelli Punkaharjulle. Odotin paikalta paljon, mutta se oli vielä paljon enemmän. Kävin hotellilla nyt ystävien kanssa vain illallisella, mutta seuraavalla reissulla aiomme jäädä uniikkiin kohteeseen myös yöksi. Harvoin mikään hotelli tai ravintola jää mieleen yhtä vahvasti kuin Punkaharjun vaaleanpunainen pitsihuvila. Hotelli oli vaikuttava kokonaisuus upeilla yksityiskohdilla. Ruoka oli erinomaista ja palvelu ensiluokkaista. Hotelli Punkaharju on jo itsessään syy matkata alueelle.




Matkalla Savonlinnasta Punkaharjulle, noin 10 kilometriä ennen Punkaharjua, järven rannalla on pieni tienvarsikahvilan näköinen mökki, jonka ohi ajaa helposti. Niin teimme mekin, vaikka Cafe Rantakivi kiinnittikin huomiomme ensisijaisesti autoja täynnä olevalla parkkipaikallaan. Palasin paikallisten vahvasta suosituksesta Rantakivelle seuraavana päivänä, ja mikä upea kahvila-ravintola se olikaan. Kaikki tarjottava valmistetaan itse paikallisista raaka-aineista. Ruoka oli simppeliä mutta todella maukasta, pullat ja kakut houkuttelevia. Jarrujalka pohjaan tässä kohtaa maantietä!




Savonlinnan opera special


Savonlinnan ylpeys ja kesän kohokohta kaupungissa on tietenkin oopperajuhlat. Oopperajuhlat ovat varmasti kahden ensimmäisen asian joukossa, jotka Savonlinnasta tulevat mieleen. Ja luultavasti se toinenkin liittyy vankasti juhliin – keskiaikainen Olavinlinna keskellä järveä on paitsi kaupungin maamerkki myös juhlien päänäyttämö.

Olavinlinnan muurien suojissa laulettiin oopperaa ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten. Musiikki soi tänäkin vuonna heinäkuun alkupuolelta elokuun 6. päivään saakka. Pikkukaupunki täyttyy taiteilijoista ja juhlavieraista, ja juhlahumu tuntuu olevan tarttuvaa sorttia.

Kävin Savonlinnassa ja oopperajuhlilla viimeksi pari vuotta sitten. Nyt olin kaupungissa juhlien avajaisviikolla, kun koko kaupunki eli oopperaa odottavassa tunnelmassa. Pääsin piipahtamaan harjoituksissa, mykistyin kenraaliharjoituksissa ja liikutuin Mozartin Ryöstö seraljista -oopperan ensi-illassa*.

Vaikka ooppera ei kulttuurimuotona kuuluisikaan ykkössuosikkeihin, on Savonlinnan oopperajuhlissa tapahtumana niin valtavasti muitakin ulottuvuuksia, ettei niitä kannata jättää kokematta. Hiljalleen rantaväylää pitkin kohti linnaa valuvan ihmisvirran odottava tunnelma, hyvä ruoka ennen illan esitystä, rantaan tuuttaillen lipuvat sisävesilaivat, liki kahdeksankymmenpäisen orkesterin upea kyky luoda mielikuvia ja vaihtaa vallitsevaa mielialaa, väliaikaskumppa tai paikallisen panimon valmistama Olof- tai Opera-olut sekä linnan mukulakivilattiat. Kaikki hurmaavia elementtejä, jotka nivoutuvat oopperakokemuksen kanssa yhdeksi loistavaksi paketiksi.

Olavinlinnan tunnelma on täysin ainutlaatuinen. Linnan muurit luovat lavastuksille – ja koko oopperateoksille – raamit, jotka ovat samaan aikaan vahvat ja satumaisen pehmeät. Satoja vuosia vanhan linnan tunnelma on suorastaan taianomainen. Tunnelma pysäyttää ja värisyttää, kiehtoo ja koukuttaa. Hyvän ruoan ja kulttuurielämysten ympärille on helppo rakentaa hyvä loma.


*Ensi-illassa olin Savonlinnan oopperajuhlien kutsuvieraana, muutoin matka oli omakustanteinen.





torstai 13. heinäkuuta 2017

Kirsikka-sitruunajäätelö




Jäätelöhirmu täällä, hei!

Kesäkelit on ihan mitä sattuu, mutta jäätelö maistuu aina. Kirsikka-sitruunajäätelö syntyi, kun ystäväperheen lapset saivat vapaat kädet jäätelön makujen valintaan. Jos totta puhutaan, saatoin vähän samalla puhua, miten ihanan kesäisiä marjoja torilla myydään, mutta sellaista vienoa ajatusten ohjailua tuskin edes lasketaan. Toinen lapsista toivoi kirsikkajäätelöä, toinen ehdotti sitruunajäätelöä. Ja siitä se idea sitten lähti; sitruunalla maustettu kirsikkajäätelö oli jo pian pakastimessa.





Vietin riemukkaita kesäpäiviä viime viikolla Savonlinnassa, jossa ensimmäinen versio tästä simppelistä jäätelöstä tehtiin. Sekoitimme jäätelöpohjaan kuutioidut kirsikat, puristimme sekaan sitruunamehua ja nostimme jäätelön pakastimeen. Nyt soseutin osan kirsikoista, jotta sain jäätelöön kauniin vaaleanpunaisen värin. Osa kirsikoista on jäätelössä paloina. Molemmilla tavoilla jäätelö on erinomaista. Jäätelön pohjana on sama kondensoitu maito ja kerma -yhdistelmä, jolla tein myös oreojäätelöä.

Jäätelöstä tuli niin hyvää, että lapset olisivat halunneet tehdä lisää makuja ja perustaa rannan lippakioskin viereen oman jäätelökioskin. Ehkä ensi kesänä vuokraamme torilta oman ruudun ja laitamme paikallislehteen postimerkinkokoisen mainoksen. Luultavasti katkeamaton jono yltää lippakioskille saakka.






Resepti

 

 

 

Kirsikka-sitruunajäätelö

noin 1 1/2 litraa


3–4 dl kuohukermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa (noin 400 g)
1 litra kirsikoita
1 sitruuna


Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja sekoita. 

Poista kirsikoista kivet. Soseuta osa kirsikoista, osa saa jäädä kuutioiksi. Lisää kirsikkakuutiot ja -survos jäätelöpohjaan. Purista sekaan sitruunamehua. Sekoita ja kaada jäätelömuotteihin tai pakastuksen kestävään vuokaan. Jäädytä pakastimessa vähintään 12 tuntia. Ota sulamaan noin 20 minuuttia ennen tarjoilua.

_____




lauantai 8. heinäkuuta 2017

Harissamarinoidut herkkusienet



Lisäkkeet tekevät ateriasta aina himppusen paremman. Ne täydentävät ruoan kokonaisuudeksi, antavat makumaailmaan lisää ulottuvuuksia ja enemmän valinnan mahdollisuuksia.

Parasta on, jos lisäkkeen voi tehdä etukäteen. Harissamarinoidut herkkusienet ovat juuri sellaisia täydellisiä aterian täydentäjiä. Ne voi, ja pitää, tehdä tovi ennen ruokailua ja mausteisuus tuo mielenkiintoa ja särmää moneen kesäruokaan. Meillä harissamarinoidut herkkusienet ovat olleet osana juhannuksen salaattibuffaa, niillä on täydennetty lounassalaatteja ja sieniä on syöty sillin sijasta uusien perunoiden kanssa.





Resepti





Harissamarinoidut herkkusienet

4–6 annosta


250 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl harissatahnaa
1–2 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
2–3 tl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa 
kourallinen tuoretta persiljaa hienonnettuna



Puolita tai lohko puhdistetut herkkusienet. Sekoita harissa, öljy,  etikka ja hunaja. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja lisää kastikkeeseen. Kaada kastike herkkusienien päälle ja sekoita huolellisesti, että kaikki sienet saavat hieman marinadia. Lisää suolaa varoen, voit lisätä sitä myöhemmin. Maustuessaan sienistä lähtee nestettä, jolloin marinadi "lisääntyy". Anna herkkusienien marinoitua vähintään tunti, mielellään pidempään. Lisää persiljasilppu hieman ennen tarjoilua.

_____






sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Raparperisangria



Lämmin kesäilta ja lasi kylmää juomaa – mikä ihana yhdistelmä.


Tänä viikonloppuna sain kaikkea tätä. Ja paljon enemmän. Oli pitkä ilta ystävien kanssa grillin ääressä, sopivasti lasintäytettä ja yöpyöräily kotiin aurinkolasit päässä (#vainpohjoisenjutut #parasta). Oli myös multaa kynsien alla, puolispontaaneja reissusuunnitelmia, aamukahvit ulkona, sielun särkeviä viestejä ja tasapainottavia metsälenkkejä. Elämää todella isolla alkukirjaimella.




Raparperisangriaa olen suunnitellut tekeväni koko alkukesän. Raparperisiirappia olen tehnyt usein, mutta sangriaksi saakka sen sekoitin vasta nyt. Raparperisiirappi on niin monikäyttöinen iloliemi, että sitä olisi hyvä olla jääkaapissa koko satokauden ajan. Sangriakin syntyy minuutissa, kun kaikki ainekset ovat kylmässä odottamassa oikeaa hetkeä.



Kurkkaapa myös nämä erinomaiset raparperireseptit:


Raparperifloat 

Raparperi-seljankukkamimosa

Raparperijäätee

Raparperikukko (gluteenittomaksi pohjavaihtoehdoksi sopii mustikkakukon pohja)

Raparperikakku & seljankukkavaahto






Resepti

 

 

 

Raparperisangria


2 osaa valkoviiniä (tai kuohuviiniä)
2 osaa kivennäisvettä
nektariini- tai persikkalohkoja
vadelmia
jääpaloilla
(syötäviä kukkia)


Valmista ensin raparperisiirappi. Voit tehdä sen hyvissä ajoin jääkaappiin, sillä se säilyy hyvin parikin viikkoa. Sekoita viini, kivennäisvesi ja raparperisiirappi. Kaada laseihin nektariini- tai persikkalohkojen päälle. Viimeistele vadelmilla ja jääpaloilla sekä syötävillä kukilla.

_____



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Korealainen kaalisalaatti



Korealainen kaalisalaatti – eräänlainen nopea kimchisalaatti – tuli vastaan loistavan Kärähtäneet-blogin sivuilla. Päivän ruokasuunnitelma oli selvä. Kaalisalaattia oli saatava heti.




En ymmärrä, miten en ole tehnyt tämän kaltaista salaattia aiemmin. Ainekset ovat kyllä tuttuja ja ruusukaalikimchin, joka on varhaiskaalisalaatin syksyinen sisko, tein Suupaloja-kirjaani (se on muuten ihan loistava resepti, suosittelen). Varhaiskaalin ja korealaisen gochujang-tahnan ympärille tehdyn kastikkeen yhdistämistä en ollut kokeillut.

Tiedän, että tätä salaattia tulee keittiössämme olemaan usein. Salaatti on koukuttavan hyvää! Se oli loistavaa pikaruokaa kaupan valmiiksi grillattujen broilerinkoipien kanssa, ja maistui ruisleivän päälläkin. Seuraavaksi ajattelin laittaa salaattia hodareiden väliin.






Resepti

 

 

 

Korealainen kaalisalaatti 

4–6 annosta

1 keskikokoinen varhaiskaali 
3–5 kevätsipulia
korianteria tai lehtipersiljaa

kastike
1 rkl gochujang-tahnaa
1–2 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna


Puolita kaali ja poista kanta v-leikkauksella. Suikaloi kaali ohuiksi siivuiksi. Leikkaa myös sipulit renkaiksi tai silpuksi. Sekoita kaalin ja sipulin joukkoon myös korianteri tai lehtipersilja.

Sekoita kastikkeen ainekset huolellisesti. Sekoita kaali-sipulisilppuun kastike tai osa siitä. Huomaa, että kastike on varsin voimakasta. Salaatin mausteisuutta voi säätää kastikkeen määrää säätämällä.

Tarjoa salaatti lisäkkeenä esimerkiksi kanankoipien kanssa.

___


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Raparperikakku & seljankukkavaahto



Raparperi on kyllä upea raaka-aine. Osa hehkusta selittynee sillä, että se aloittaa satokauden (tai vuohenputkihan sen oikeastaan aina aloittaa, mutta sitä vihaan niin paljon, etten kykene sitä syömään). Raparperissa on vähän samaa hehkua kuin parsassa, vaikka ne painivatkin ihan eri sarjoissa. Kausi on intensiivinen mutta lyhyt, ja joka vuosi varsia odottaa yhtä innokkaasti. Kevään ja alkukesän sadossa on jotain käsittämättömän maagista, sellaista poikkeuksellista tunnelmaa, jota kesän muussa sadossa ei ole. Pitkän talven ja harmauden jälkeen maa tuottaakin yhtäkkiä syötävää, pursuaa virheyttä ja antaa elinvoimaa. Siinä on aina vähän sellaista taikapölyn tuntua. Luulen, että vain me pohjoisen kummalliset asukkaat voimme sen magiikan täysin ymmärtää.

Raparperin kaveriksi seljankukka sopii upeasti. Olen yhdistänyt näitä kahta sulomuikkusta ennenkin: raparperi-seljankukkamimosa ja seljankukalla maustettu raparperihillo ovat vastustamattoman hyviä. Yhtä hyvin yhdistelmä toimii, kun raparperikakun päälle lusikoidaan pumpulinen pilvi seljankukkaista vaahtoa. Häivähdys seljankukkaa saa raparperikakkuun aivan uutta iloa.






Resepti





Helppo raparperikakku & seljankukkavaahto

8–10 annosta

kakku
100 g voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hieman vaniljajauhetta TAI 1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
noin 500 g raparperia

seljankukkavaahto
250 g mascarponejuustoa
noin 1/2 dl seljankukkamehua (tiiviste)

koristeeksi
syötäviä kukkia tai mantelilastuja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan samalla sekoittaen.

Kuori raparperit ohuelti tarvittaessa. Usein ohuita varsia ei tarvitse kuoria lainkaan. Leikkaa raparperit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita raparperit taikinaan.

Voitele piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (halk. noin 23 cm). Kaada taikina vuokaan ja paista 30–40 minuuttia uunin tehosta riippuen eli kunnes piirakka on kypsä. Anna jäähtyä.

Sekoita mascarponejuustoon seljankukkamehu voimakkaasti esimerkiksi sähkövatkaimella vatkaten. Halutessasi pehmeämpää vaahtoa lisää hieman kermaa. Lusikoi vaahto kakun päälle. Koristele kukilla tai esimerkiksi mantelilastuilla.

_____



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Oreo-jäätelö – 3 raaka-aineen ihme



Tätä minä kutsun nice creamiksi – niin helppoa ja hyvää!




Kolmen raaka-aineen Oreo-jäätelö odottaa pakastimessa kummipoikaa kavereineen saapuvaksi Ouluun lomalle. Tein sen valmiiksi jo ennen viikonlopun Rooman reissua – jäätelö viihtyy kyllä mainiosti tiiviisti pakattuna pakastimessa odottelemassa syöjiä.

Kun mainitsin kummipojan kanssa viestitellessämme sanat jäätelö ja Oreo, sain vastauksena emoji-vyöryn. Päättelin jätski- ja taktiikkavalinnan menneen jokseenkin nappiin. Epäilen, etten jannuja paljon näe kuin ruoka-aikaan, mutta niin se kuuluu ollakin. Jopot alle ja kohti seikkailuja. Nähdään sitten taas, kun on nälkä – ja kun jätski kutsuu. Pöytään kannetaan poikien toivomia ruokia eli luultavasti grillipizzaa, kotitekoisia hampurilaisia ja tortilloja. Jälkkärit hoituvat helposti pakastimesta pöytään -periaatteella.

Kondensoidusta maidosta, pehmeästi vaahdotetusta kermasta ja Oreo-kekseistä sekoitettu jäätelö on niin helppo ja nopea tehdä, etten keksi yhtään syytä olla tekemättä tätä herkkua. Aikuisten versioon lorautan hieman viskiä tai konjakkia makeutta taittamaan. Nuorison jäätelöön korvaan alkoholin espressolla. Oreot voi toki korvata millä tahansa keksillä, keksitaikinalla tai vaikka pikakahvilla. Vaniljajäätelöä saa, kun lisää kerman ja kondensoidun maidon joukkoon vaniljauutetta tai vaniljatangosta rapsutetut siemenet.








Resepti

 

 

 

 

 

Oreo-jäätelö ilman jäätelökonetta

noin 6 annosta


3–4 dl kuohukermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
12 kpl Oreo-keksejä
(1–2 rkl konjakkia, viskiä tai vahvaa kahvia)


Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito sekä rouhitut Oreo-keksit. Mausta halutessasi konjakilla, viskillä tai vahvalla kahvilla. Kaada Oreo-jäätelö astiaan ja pakasta vähintään 12 tuntia.

_____




maanantai 19. kesäkuuta 2017

3 kesäistä killerireseptiä + ARVONTA





Keskikesä, yltäkylläinen vihreä kasvuvoima ja valoisuus, joka sekoittaa suloisesti vuorokaudenajat ja pyytää kaikella valloittavuudellaan anteeksi kaamosajan mystistä hämäryyttä. Miten sitä melkein aina unohtaakin, miten hämmentävän ihana paikka tämä Suomi-neito on. Ehkä parasta kesässä on se, että ulkona voi olla ihan milloin vain. Piknikviltin voi heittää nurmikolle tai hiekalle aamupala-aikaan tai yön kullankeltaisina hehkuvina tunteina. Siis jos vain sadepilvet sen sallivat. Tein kolme killerireseptiä, jotka sopivat täydellisesti piknikille tai juhannuspöytään. Postaus on toteutettu yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.





Omakotiasujana piknikille lähtö on tavattoman helppoa: viltti heitetään ovelta ulos (yleensä noin viisi kertaa, sillä musta nelijalkainen assari raahaa sen aina heti sisälle, koska elämä on leikki), ja ruoat viedään perässä. Sohvatyynyt käyvät istuimiksi, eikä pakkaamisen vaivaa tarvitse nähdä. Silti piknikissä on aivan erityinen viehätysvoima. Se on sellainen luontoäidin ja kesän vetovoima.





Kaikki kolme reseptiä sisältävät majoneesia. Se se on kuulkaa ihmeaine. Yksinkertaisista raaka-aineista valmistettu, usein vain kastikkeen rooliin pääsevä majo, tekee aika monelle ruoalle pieniä taikoja. Näistä kolmesta reseptistä vain yhdessä majoneesi on nyt perinteisessä kastikkeen muodossa, muissa se huiskuttelee taikapölyä osana varsinaista reseptiä. Kolmikko toimii loistavasti joko yhdessä tai erikseen.




Sushisalaatti on helppo versio aina vaan trendien harjalla leijuvista susheista. Sushisalaatti majoneesilla on konsepti, jota olen testannut lukemattomia kertoja. Kolme vuotta sitten kirjoitin salaatista blogiinkin. Salaattipedin päälle laitetaan siis maustettua riisiä, susheihinkin sopivia täytteitä ja homma viimeistellään majoneesilla. T ä y d e l l i s t ä.  Joskus saksin vielä merilevää salaatin pinnalle pieneksi silpuksi.

Pienet broccoliinipiiraat, mini quichet, taas ovat takuuvarma kesän hittiherkku. Broccoliinien kukinnot paahtuvat uunissa rapeiksi, kun ne nostaa ylevästi täytteen yläpuolelle. Itse täyte viimeistellään samettiseksi majoneesilla.

Jälkkäriksi tein ikisuosikin: klassikko goes mayo eli majoneesimokkapalat. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta perinteiset mokkapalat nousevat mehevyydessään aivan uudellen tasolle, kun taikinaan sekoitetaan Hellmann'sin majoneesia. Mokkapalat kuorrutetaan samettisella kuorrutuksella ja tilanteen vaatimilla koristeilla. Marjat sopivat muuten aika kivasti mokkapalojenkin päälle, jos strösselit eivät tunnu juhannuspöydässä hyvältä ajatukselta. Lisää reseptivinkkejä ja ideoita majoneesin käyttöön löydät Hellmann'sin Instagramista ja Facebookista. Ja jos muuten aiot tehdä juhannuksena hampurilaisia, kurkkaapa miten tuunasin viime kesänä majoneesia pekonilla. Pekonimajoneesi on ihan parasta hampurilaisen välissä.


 



ARVONTA

Kerro kommenttilootassa, mihin sinä käytät – tai voisit käyttää – majoneesia. Keksi jotain villiä ja uutta, tai kerro perinteinen ikisuosikkisi. Kolme kommentoijaa arvotaan voittajiksi, ja kukin voittaa Hellmann'sin tuotepaketin. Osallistu arvontaan viimeistään tiistaina 27.6.2017. Voittajat arvotaan keskiviikkona 28.6. ja heihin ollaan yhteydessä sähköpostitse. Lisää siis kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonnan sääntöihin, voit tutustua tarkemmin täällä.









Reseptit







Mokkapalakakku

noin 8 annosta


pohja

100g voita
1/4 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/4 dl vettä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl sokeria
3/4 tl soodaa
1 dl Hellmann's Real -majoneesia
1 kananmuna

päälle
3 rkl voita
3 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
noin 250 g tomusokeria

lisäksi
marjoja tai strösseleitä


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Laita kattilaan voi, suola, kaakaojauhe ja vesi. Kiehauta. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa majoneesi ja kananmuna. Lisää kuivien aineiden joukkoon voi-kaakaoseos sekä majoneesi-munaseos. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halk. noin 23 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 10–14 minuuttia eli kunnes kakku on kypsä. Jäähdytä.

Sulata voi ja sekoita voisulaan kahvi, kaakao sekä tomusokeri. Sekoita voimakkaasti, jotta kuorrutteesta tulee tasaista. Kaada kuorrute kakun päälle (halutessasi voit myös halkaista kakun ja laittaa osa kuorrutteesta kakun täytteeksi). Koristele kakku marjoilla tai strösseleillä.

_____


Sushisalaatti

4–6 annosta

riisi
1 dl sushiriisiä
1 1/4 dl vettä
1/4 dl riisietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

lisäksi
salaattia
avokadoa
ituja
kurkkua, porkkanaa ja/tai retiisiä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
(katkarapuja)

kastike
Hellmann'sin Real majoneesia 
(hieman chilikastiketta)


Huuhtele riisi kylmän veden alla, jotta siitä irtoaa liika tärkkelys. Laita riisi kattilaan ja kaada kylmä vesi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä riisiä kannen alla matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna hautua kannen alla vielä 10 minuuttia.

Tee mausteliemi kiehauttamalla etikka, sokeri ja suola. Mausta riisi liemellä ja anna riisin jäähtyä huoneenlämmössä.

Kokoa salaatti laittamalla salaatin päälle riisiä, avokadoa, ituja, kasviksia ja esimerkiksi katkarapuja. Tarjoa majoneesin kanssa. Voit maustaa majoneesin halutessasi chilikastikkeella.

_____


Pienet broccoliinipiiraat

noin 10 kpl

pohjat
3 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
noin 1/2 tl suolaa
100 g voita
1 keltuainen
(tilkka vettä tarvittaessa)

täyte
7–10 broccoliinin vartta
noin 1 1/2 dl raastettua pecorinoa
1 1/2 dl Hellmann's Real majoneesia
3/4 dl maitoa tai kermaa
1 kananmuna


Tee ensin taikina. Sekoita suola jauhoihin ja nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja tarvittaessa hieman vettä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina kelmun sisään jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Hienonna broccoliinin varsiosat. Säästä kukkamaiset kärjet.

Jaa taikina 10 osaan ja painele taikinapalat muffinsipellin koloihin. Jaa broccoliinit tasaisesti taikinakuoppiin. Raasta juusto ja ripottele se broccoliinien päälle. Sekoita majoneesi, maito ja kananmuna. Jaa seos piiraisiin. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes piiraat ovat saaneet kauniin sävyn ja täyte on hyytynyt.

Tarjoa haaleina tai huoneenlämpöisinä.

_____



 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails